Kodiksamia-kirjallisuuspalkinto 2013

Heli Laaksonen ja minä Kuva: Miika Lappalainen

YHTÄ JUHLAA 6.12.2013 TAMPERETALOLLA

Kirjailija-kuvataiteilija Kivikarille Kodiksamia-kirjallisuuspalkinto

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon saa tänä vuonna lahtelainen
kirjailija-kuvataiteilija Lealiisa Kivikari runoteoksestaan Talo
Kalliosaarella (Duurisointu 2013). Palkinto, 30 000 ohraryyniä, ojennetaan
tänä vuonna poikkeuksellisesti Tampereella Tasavallan presidentin
itsenäisyyspäiväjuhlien yhteydessä, sillä sekä palkittava että palkinnon
jakaja kirjailija Heli Laaksonen ovat saaneet kutsun juhliin.

Raati kiittää Kodiksamia-palkittua Talo Kalliosaarella -teosta näin:
”Suuria sanoja pelkäämättä Kivikari pohtii ihmisyyden isoja kysymyksiä,
kirjoittaa runon uupuneelle ja muistuttaa: ’ole itse itsesi ulottuvilla’.
Yölintujen yökielellä puhuvan Kivikarin kirjassa vallitsee avara, korkea
ja lohdullinen tunnelma: ’Ihan vain huvin vuoksi on ihminen täällä
olemassa. Tähän ajatukseen jos suostut, niin lepäät, laulat, lennät’.
Teoksen lukija saa kulkea katsellen valoja, värejä, sateen huuhtomia
kallioita, verantoja ja runouden ydintä:’Ei maailmalle voi runoja
kirjoittaa, sinulle voi’. Talo kalliosaarella on taitettu harmonisesti ja
sen kannen sinipukuinen maalaus on kirjailijan omaa tuotantoa. Teos on
kaikkiaan kaunis.”

Runoilija Lealiisa Kivikari (s. 1964) on aloittanut ammatillisen
kirjoittajauransa vuonna 1995. Runojen lisäksi hän on kirjoittanut
radiopakinoita, kuunnelmia, näytelmiä ja musiikkidraamoja. Etelä-Suomen
Sanomien kolumnistina hän on toiminut vuodesta 2005. Kivikarin
työskentelylle on ominaista monitaiteellisuus, hän tekee mielellään
yhteistyötä muusikoiden ja teatteriväen kanssa. Kivikari on myös
kuvataiteilija, joka yhdistää sanaa ja kuvaa. Lahden ja Päijät-Hämeen
alueella hänet tunnetaan aktiivisena runouden puolestapuhujana. Lealiisa
Kivikari kertoo niin kirjoittamisessa kuin koko elämässä olevan tärkeintä
ihmisen kohtaaminen. Ks. sananjalkoja.blogspot.fi

Muut vuoden 2013 Kodiksamia-ehdokkaat olivat Tua Harnon romaani Ne jotka
jäävät (Otava 2013), Tero H. Savolaisen Sankarimatkailija Latvian
maakunnissa (LIKE 2013), Katja Ketun ja Aki Salmelan toimittama Novelli
palaa! Matkanovelleja (WSOY 2013), Yrjö Kokon kaikki eläinkuvaukset (WSOY
1944-70) ja Harri Tapperin äänikirja Syyntakkeeton mies (Atena 2004).

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinto jaettiin nyt kolmatta kertaa, sen perusti
sanamaija Heli Laaksonen, joka on myös raadin ainoa jäsen. Aikaisemmat
Kodiksamia-voittajat ovat Tapio Koivukari romaanillaan Ariasman – Kertomus
valaanpyytäjistä (Johnny Kniga) sekä Eeva Kilpi runokokoelmallaan
Kuolinsiivous (WSOY).

Kodiksamia-palkinto voidaan myöntää lukuelämyksen antaneelle elävälle tai
kuolleelle, suomalaiselle tai ulkomaiselle kirjoittajalle. Kodiksamia-nimi
juontuu Rauman Lapissa sijaitsevasta Kodiksamin kylästä, joka on
kirjallisuuspalkinnon syntysija.

Kodiksamia-palkinto myös yllyttää jokaista lukijaihmistä: luo ja jaa
muille itsekin omat kuuden parhaan listasi! Näin kirjallisuudesta nousisi
yleiseen tietoon nykyistä laajempi ja monivärisempi kärki. Samalla voit
vaikuttaa yleisen keskustelun suuntiin – kirjan lisäksi päivänvaloon
kipuavat sen keskeiset teemat.

Heli Laaksonen
www.hulimaa.fi

Lisää Kodiksamiasta:
http://www.hulimaa.fi/kodiksamia

Kodiksamia-voittaja 2013.doc

Talo Kalliosaarella ehdolla Kodisamia-kirjallisuuspalkinnon saajaksi

Voi hyvänen aika - elämä on yllätyksiä tulvillaan. Menin sähköpostille ja ihmettelin, että kuinkas minulle tulee Runoilija Heli Laaksoselta postia. Ja sitten mykistyin: hän on valinnut kirjani Kodisamia-kirjallisuuspalkionto ehdokkaaksi. Tirskahti ja purskahti onnen kyyneleet.

Tämä palkinto merkitsee minulle sen vuoksi niin paljon, että tämä on

LUKIJALTA PALKINTO TEKIJÄLLE -

näin ollen, se mistä olen nyt tämän teoksen myötä erityisesti yrittänyt puhua: tavastani kirjoittaa yhdelle ihmiselle, lukijalle tulee kauniilla ja koskettavalla tavalla kauniiksi.

"Ei maailmalle voi runoja kirjoittaa, sinulle voi."

Katso kaikkie ehdokkaat, kirjat ja perustelut tästä linkistä Kodiksamia- kirjallisuuspalkinto

On vain saari saaressa.

Vesisangot on nostettu kumolleen saunaan
matot rullattu ja viety kamariin
ainoa ääni on tuuli saranoissa.

Otan mukaan mitä polulle sattuu
sulkia, muistilappuja, pikkulintujen varpaita.

Aamuisin kallionkupeissa jäävettä
metsän reunassa helmiä
puolukan varvuissa kirpeitaä sanoja.

Hämärässä maistuu kylmä punainen
huulet rohtuvat yhä
syvemmälle marraskuu syö silmiä.


(c) LealiisaK

Käärmeenkantaja (Ophicuhus)

Käärmeenkieli, sanoit, tietämättä mistä puhut.

Vai kuinka monta kertaa

olet joutunut vaihtamaan lämpöä

selvitäksesi vuodenaikojen lävitse.

Luomaan uuden nahan suojautuaksesi

opettelemaan toisenlaisen kielen.

Niin arvelinkin. Et kertaakaan.

Voimaeläin, sen vaisto ja taipumukset.

Luodakseen oman paratiisin

on aloitettava käärmeestä

joka kiertyy omenaan epäröimättä

rakastaa tuomittunakin

kaikesta, mistään huolimatta.

(c) Lealiisa Kivikari

Palaute Facebookissa:

Alexis Yamajako  says:

Lealiisa Kivari's poetery is 21st century poetery.

she mixes "avec bonheur"symbolism,surrealism and spiritualism

for a result switable for sunny and rainny days.

Löysin vedestä pullon, vihreää

paksua lasia, korkki tiukasti kiinni.

En tiedä kuinka se on selvinnyt

jäätymisen sulamisen jäätymisen.

Sisälle on vangittu sanoja ja varjoja.

Onko joku kadottanut tunteensa?

Menneisyydestä vapautuu kalpeita 

aavistuksia, uniin kätkettyä muistia.

(c) LealiisaK

Sarjasta: Kadonneita rakkauskirjeitä, sekatekniikka 2013 LealiisaK

Eino Leinon päivänä 2013 Forssassa

Juhannuksena Seurasaaressa

Mielessöni kalliosaari

talo sen laella, valkeat verhot

verannalta lämmin ilmavirta

 talosta sisään ja ulos.

Istun tuolilla, jossa on pehmeä päällys

posliininen pyöreä kahvikuppi kämmenten varassa.

Aamu lepää minussa.

Vilpolan varjosta katson veden selkää

näen kaiken tarkasti, kauas

mutta en tiedä onko tämä kuva

uni, muisto, vai tulevaisuus -

Yksi luovuuden tärkeimmistä ravinnoista on lepo

(c) LasseKantola

Kesä tekee tuloaan myös vanhaan puutarhaan

Olen nähnyt tämän aiemmin:

istun omenapuun kukintojen alla

pihan kasvit ovat villiintyneet

sammal tukahduttanut ruohikon.

Kalliosaarella on paljasta

kuin olisin jo lähtenyt sieltä.

Muistan käärmeen vesirajan

yläpuolella, kiven varjossa.

Hiljaisuudessa omenapuunkukasta

putoaa yksi terälehti kuin uni

jota ei tarvitse katsoa uudelleen.

(c) LealiisaKivikari

"runoilija puhuu kuin syntymävetten päällä vaeltava henki"

Alla olevasta linkistä pääset lukemaan taiteilija Sirpa Papinahon lukukokemuksesta kalliosaasella.
Salpausselän kirjailijat ry:n sivuille -

Kivikarin Talo kalliosaarella vie kausaaliseen välitilaan

LUKIJAPALAUTETTA SÄHKÖPOSTISSA:

"Kiitos Lealiisa!

Olen lukenut runojasi. Paljon. Usein.
Moneenkertaan. Kaiken kevättä.

Hyviä runoja. Mainioita oivalluksia!

Kirja on ollut minulle erityisen rakas.
Koskettavat kovasti tässä elämäni tilanteessa ja vaiheessa,
joka on täynnä muutoksia ja raskas.
Ovat terapiaksi."

Katsot itsesi näkymättömistä

näkyväksi, puet yllesi ihmisen

puhetta, otsan silmä avautuu

niskasta purkautuu sävelmiä

toisilla kielillä, korva kiinnittyy

kysymykseen.

Kuka on yö päivällä?

Olet kalliosaarella meren tuoksusta

syntynyt siipien laaja kaarto

läpi tietoisuuden kerroksien

yhä seuraavaan ja siitä seuraavaan

talossa jokainen huone on ystäväsi.

Pimeästä sinä ilmestyt, nyt -

(c) Lealiisa Kivikari

Yksityiskohta / LealiisaKivikari 2012

Luodakseen oman paratiisin

on aloitettava käärmeestä

joka kiertyy omenaan epäröimättä

rakastaa tuomittunakin

kaikesta, mistään huolimatta.

                                 

Lealiisa Kivikari 2012

Kesä rakensi hauen selkäruodosta
veneen, seilasimme syvän taivaan
kohteisiin, linnunradalta löysimme
joutsenen kantavia siipiä.

Runosta: Syyspäivän tasauksen jälkeen

KRIITIKKO TAINA SALAKKA-KONTUSEN ARVIO

Valoa kalliolla

Lealiisa Kivikarin toinen runokokoelma on yleissävyltään ankarampi kuin esikoiskokoelma Maria sytyttää tulen rannalle. Kun edellisissä runoissa mieli kiinnittyi naishahmoihin, sukupolvien jatkumoon, arjen iloon ja arvokkuuteen, niin tällä kertaa pohdittavana on ei enempää eikä vähempää kuin yksilön rooli, identiteetti ja paikka kaikkeudessa.

Valo on kokoelman kiinnostavimpia teemoja. Valo sokaisee ja järkyttää. Kirkasvalolamppu piiskaa pohjoisen ihmisestä tehoja. Valo sallii pienen huumorin pilkahduksenkin: ”Jos pidän ihmisistä, niin ainoastaan heijastimista.”

Valon vastakohtana pimeys näyttäytyy eheyttävänä. Pimeässä alkaa elämä, pimeässä voi jälleen alkaa rakastaa elämää.

Toinen keskeinen teema on kalliosaaren talo, joka vertautuu runojen keskushenkilöön. ”Avoin talo ja paljas kalliosaari. Kaksitoista ikkunaa katsoa itseään / ei mitään muuta, ei ketään toista.”

Talo- ja valoteemat kutoutuvat yhteen, ja kalliosaaren talo saa lempeämpiä sävyjä. Myös runojen kokija sulautuu ympäröivään suurempaan todellisuuteen. Ihminen löytää oman äänensä, nostaa esiin sisäisen viisautensa, ottaa vastuun omasta kehityksestään.

”Luodakseen oman paratiisin / on aloitettava käärmeestä / joka kiertyy omenaan epäröimättä / rakastaa tuomittunakin, / kaikesta, mistään huolimatta.”

Kivikari ei ehkä ole muodikkaan sokeeraava tai avantgardistinen runoilija, mutta hänen kielensä tehoaa. Runojen vahvuus on niiden herättämissä mielikuvissa. Ei ihme, että Kivikarin tekstit elävät ääneen luettuina, laulaenkin.

Vain yksi asia häiritsee: runoilijan rooli ja kutsumus tulee esille hieman liikaa. ”Runo kirjoittaa ihmistä, runoilijaa.” ”Kalliosaari on keljani julistaa runoilija.” Runoilijaa verrataan jopa rauhoitettuun metsäkyyhkyyn, erotuksena toreilla parveilevista tavispuluista.

Kokoelma päättyy uljaasti. ”On ainoastaan yksi asia, jonka voit valita: / minä rakastan kaikissa aikamuodoissa” 

Siihen ei ole mitään lisättävää.

Taina Salakka-Kontunen

Lealiisa Kivikari: Talo kalliosaarella. Runoja. 76 s. Duurisointu 2013.

Kaupunkilenti Uusi Lahti 6.2.2013

Toimittajana Marjaana Kontu, linkistä sisään:

RUNOILIJALLE TALVI ON LUOVUUDEN ELINEHTO

Kirjan julkistaminen Lahden kirjamessuilla Sibelistalossa

Lauantaina 2.2. 2013
Sibeliustalo

Runoilija Jorma Marikainen haastattelija Terhi Pietiläinen

Avausruno: Ihan huvin vuoksi vain on ihminen täällä olemassa

Kirjallisuuden läänintaiteilija Päivi Haanpään skumppakukat

Kustantamo Pinen Karhun Leena Reiman

Messuosaston sunnittelija Sami Dahlin Kalliosaari-onnittelukimppu

Kirjallisuusmies Keijo Wärre Forssasta:
Tuletkos Eino Leinon päivänä keikalle? Tietysti tulen!
Kiitos kutsusta,

Haastattelija ja runoilija: LahtiSoundsPoetryn perustajajäsenet.

Kirjamessujen Raija Suomalainen ja Möysän baarin Antti Puhakka

Pitkä keskustelu runosta Ihmisen mittakaava 2

Ihana lukijani, joka tulee aina ostamaan uuden kirjan

Mätiä ja runoutta Juuso Perttilän kanssa,
yksi nuorimpia lukijoitani

MessuNeiti Outi Leivonen - iloinen
ja maailman paras työpari

Päivi ja kirjailija runoilija Heikki Saure

VALOKUVAT: LASSE KANTOLA JA SONJA SIIKANEN

Runoja hämärän ja pimeän kaipuusta

Lealiisa Kivikarin toinen runokokoelma ilmestyy Lahden kirjamessuilla 2.2.2013.

Julkistaminen yhdessä Jorma Martikaisen runokirjan 

Möysäläisen kirjallisuuden seura kanssa 

klo 11.15.-12.00 Haastattelijana Terhi Pietiläinen.

Lealiisa tavattavissa koko messujen ajan 

Sibeliustalolla osasto K 27  kalliosaaren vilpola. 

Tule kohtaamaan ja keskustelemaan.

Talo Kalliosaarella on kuin ajaton ja hämärä tila, jossa ihminen voi tutkiskella itseään ja maailmaa ilman valossa olemisen pakkoa. Lukija saa kääntyä kohti omaa sisäavaruuttaan ja oivaltaa mittakaavan vaihtelun. 

Runojen pimeä ja hämärä vertautuvat hiljaisuuteen ja ajattomuuteen, joissa olemista määrittävät numeraalit menettävät merkityksensä. 

Lealiisa Kivikari kuvaa runojen syntymistä monivaiheiseksi prosessiksi. Hän on hionut runojaan kahden vuoden ajan. Työtapaansa tekijä luonnehtii tietoisen ja tiedostamattoman mielen vuoropuheluksi. 

Kirjan kustantaa: Duurisointu, kannen maalaus: Lealiisa Kivikari 
Painopaikka: N-paino, sivuja 79

Kirjan hinta 22 e (sisältää alv 10%)